Kun olin pieni poika, noin kymmenvuotias, naapuriimme muutti uusi asukas. Viisi perhettä, jotka siellä aiemmin asuivat, joutuivat muuttamaan pois, koska talo myytiin Treuhandille "hyvään hintaan".

Pankinjohtaja omisti nyt talon, joka oli noin kolme kertaa isompi kuin omamme. Hän asui siellä noin 8 vuotta yksin ja sinä aikana hänellä oli kolme eri naista. Kuitenkin hänellä oli koko ajan vain yksi vuohi, joka määkki ikkunani edessä. Kun johtaja alkoi matkustaa useammin lomalle, sain ruokkia Gustia joka päivä. Vuohi, joka oli hyvin itsepäinen ja söi uskomattoman nopeasti perunankuoria, selvisi paitsi kolmesta elämänkumppanista, myös - tietääkseni - seuraavista kahdesta vanhan naapurin muutosta.

Yli 5 vuotta sitten vanhempani päättivät myös pitää vuohia. Tietysti johtajapukki piti myös nimetä Gustiksi. Kun kutsuttiin Gustia, kaikki kolme vuohta kuuntelivat nimeä. Vaikka tietysti Luise ja Lotte tiesivät hyvin, mikä niiden nimi oli - ainakin me uskoimme niin.

Kun myöhemmin ystävien kanssa mietimme sopivaa nimeä nahkakaupalle, jonka valikoimasta 90% on valmistettu vuohennahasta, vain yksi nimi tuli mieleen:

Gusti Leder