Eläinten nahkojen alkuperä

Ota selvää, mistä käyttämämme nahka on peräisin ja mitä se konkreettisesti tarkoittaa sinulle ja ympäristölle.

Nahka elintarviketeollisuuden sivutuotteena

Gusti Nahkalla olemme tietoisia siitä, että nahan käyttö herättää eettisiä kysymyksiä. Siksi olemme päättäneet selittää raaka-aineidemme alkuperän avoimesti. Käytämme naudan-, vuohen- ja Puhvelin nahkaa. Käyttämämme nahka ei ole peräisin eläimistä, joita kasvatetaan tai teurastetaan nahan vuoksi – kyseessä on yksinomaan elintarviketeollisuuden sivutuote.

Lihan kulutus edellyttää eläinten teurastamista – niin Intiassa kuin Euroopassakin. Tässä yhteydessä nahka kuuluu jätteisiin, joita syntyy eläimen jalostuksen jälkeen. Ilman uudelleenkäyttöä se käsiteltäisiin yleensä jätteenä ja hävitetään. Jalostamalla siitä kestäviä tuotteita autamme hyödyntämään jo olemassa olevaa resurssia sen sijaan, että edistäisimme lisätuotantoa.

Aikuisen lehmän paino on keskimäärin 500–900 kg. Rodusta, iästä ja kasvatusolosuhteista riippuen noin 50–70 % sen painosta on ravinnoksi tarkoitettua lihaa. Loput koostuu luista, rasvasta, sisäelimistä ja nahasta. Nahka on siis tämän tuotantoketjun sivutuote.

Käytämme näitä nahkoja laukkujemme ja asusteidemme valmistuksessa osana kokonaisvaltaista hyödyntämistä. Ne saavat uuden elämän käsityönä tehdyn jalostuksen kautta, joka muuttaa ne kestäviksi esineiksi, joita voidaan käyttää monien vuosien ajan. Tämä lähestymistapa on osa olemassa olevien resurssien tietoista hyödyntämistä. Tuemme myös tietoisempaa kulutusta: osta vähemmän, mutta parempaa – ja suosittele tuotteita, jotka on suunniteltu kestämään pitkään. Tässä mielessä meille tuntuu järkevämmältä käyttää materiaalia, joka on peräisin elintarviketeollisuudesta, kuin jättää tämä resurssi käyttämättä.

Lihan kulutus Intiassa: vähän tunnettu tosiasia

Intiaa pidetään Euroopassa usein pääosin kasvissyöjämaana. Tämä kuva perustuu suurelta osin yleiseen käsitykseen hindulaisuuden ja lihattoman ruokavalion välisestä yhteydestä. Todellisuus on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Ruokailutottumukset vaihtelevat suuresti alueen, uskonnon, perheperinteiden ja elintason mukaan, ja lihan kulutus on nykyään laajalle levinnyttä.

Intian ruokailutottumuksia koskevien tutkimusten mukaan noin 77 % väestöstä (15–49-vuotiaat) syö lihaa, kalaa tai munia – mikä osoittaa, että tiukka kasvissyönti koskee vain väestön vähemmistöä (noin 20 %). Tämä osuus on erityisen korkea maan etelä- ja itäosissa sekä useissa koillisissa osavaltioissa, joissa yli 90 % väestöstä ilmoittaa syövänsä lihaa. Ruokailutottumukset vaihtelevat siis huomattavasti alueittain.

Tätä kehitystä vauhdittavat kaupungistuminen, elintason nousu ja maan kulttuurinen monimuotoisuus. Monilla alueilla lihan kulutus yhdistetään yhä useammin korkeampaan ostovoimaan ja monipuolisempaan ruokavalioon, myös nuoremmissa sukupolvissa joissakin perinteisesti kasvissyöjäperheissä elävissä hinduperheissä. Intiassa asuu myös yksi maailman suurimmista muslimiväestöryhmistä sekä merkittäviä kristillisiä, sikhiyhteisöjä ja muita yhteisöjä, joista monet syövät perinteisesti lihaa. Tämän seurauksena kotimainen kysyntä on kasvanut tasaisesti, mikä on tehnyt Intiasta yhden maailman suurimmista naudanlihan tuottajista. Merkittävä osa tästä tuotannosta viedään ulkomaille, erityisesti Lähi-itään, kun taas nahkateollisuudessa käytettävät nahat hyödynnetään tämän olemassa olevan elintarviketeollisuuden sivutuotteina.

Missä teurastukset tapahtuvat?

Intia kuuluu nykyään maailman suurimpiin naudanlihan tuottajiin. Vertailun vuoksi: EU:ssa tuotetaan vuosittain noin 8 miljoonaa tonnia naudanlihaa, Intiassa noin 4,5 miljoonaa tonnia.

Suurin osa Intian teurastamoista sijaitsee maan eteläosassa (Chennai) ja pohjoisosassa (Uttar Pradesh ja Kalkutta). Sieltä tulee suurin osa lihasta, jota viedään Qatariin ja Saudi-Arabiaan. Eläimet teurastetaan uskonnollisten määräysten mukaisesti – pääasiassa islamilaisten (halal) tai hindulaisien (jhatka) sääntöjen mukaisesti. Molemmat menetelmät on suunniteltu lopettamaan eläimen elämä nopeasti ja tarkasti, jotta vältetään tarpeetonta kärsimystä.

Sivutuotteesta käsityötaiteeksi: Gusti Nahkan sitoutuminen

Olemassa olevan raaka-aineen talteenotto on ensimmäinen askel, mutta ratkaisevaa on se, mitä siitä tehdään. Gusti Nahka tekee yhteistyötä pienten perheyritysten ja paikallisten parkituslaitosten kanssa Intiassa, Pakistanissa ja Italiassa. Vierailemme ja tarkastamme näiden työpajoja ilman ennakkoilmoitusta varmistaaksemme, että sopimuksissamme määritellyt ehdot täyttyvät.

Toisin kuin vegaaninen nahka, joka valmistetaan yleensä öljypohjaisesta muovista (PU tai PVC), nahkamme on 100-prosenttisesti biologinen elintarviketeollisuuden sivutuote. Jo olemassa olevan raaka-aineen hyödyntäminen on huomattavasti ympäristöystävällisempää kuin täysin uuden synteettisen materiaalin valmistaminen alusta alkaen. 

Oikein hoidettuna se kestää vuosikymmeniä; Gusti-laukku on hankinta koko elämän ajaksi. Tämä on aitoa kestävyyttä, ja sertifikaattimme todistavat sen.

Engraving preview