Kun olin pieni poika, noin kymmenen vuoden ikäisenä, naapurimme muutti uusi naapuri. Siellä aiemmin asuneet viisi perhettä joutuivat muuttamaan pois, koska säätiö oli myynyt talon "hyvään hintaan".

Pankinjohtaja omisti nyt talon, joka oli noin kolme kertaa suurempi kuin meidän. Hän asui siellä yksin noin 8 vuotta ja hänellä oli tuona aikana kolme eri vaimoa. Kuitenkin koko ajan hän omisti vain yhden vuohen, joka vuoti aivan ikkunani ulkopuolella. Kun johtaja kävi useammin lomalla, sain ruokkia Gustia joka päivä. Vuohi, joka oli hyvin itsepäinen ja pystyi syömään perunankuorta uskomattomalla vauhdilla, ei vain selvinnyt kolmesta seuralaisesta, vaan - tietääkseni - myös kahdesta seuraavasta siirrosta vanhalta naapurilta.

Yli 5 vuotta sitten vanhempani päättivät pitää myös vuohia. Tietysti johtajaa piti kutsua uudelleen Gustiksi. Kun soitit Gustille, kaikki kolme vuohet vastasivat nimeen. Vaikka tietysti Luise ja Lotte tiesivät nimensä - niin ainakin luulimme.

Myöhemmin, kun mietimme sopivaa nimeä nahkamerkille, jonka valikoimassa on myös vuohennahkaa, tuli mieleen vain yksi nimi:

Gusti Nahka